925 Festivaalit - paremman työelämän puolesta

925 on konsulttiyritys, joka puhuu paremman työelämän, johtamisen ja itsensä johtamisen puolesta konkreettisten tekojen näkökulmasta. Ajattelumallin focus on yksilötason muutoksen ymmärtämisessä, miten pääsemme sinne minne haluamme. Tähän Saku Tuominen ja kumppanit vastaavat selkeästi: tunnistamalla huonot tavat ja korvaamalla ne hyvillä - tapa kerrallaan. Kilpailukykyä on yrityksissä parannettava jatkuvasti ja nämä uskovat, että se saadaan kestäväksi kolmella elementillä: luovuudella, tuottavuudella ja energialla. Tähän päästään asioita järkeistämällä, pienillä arjen konkreettisilla teoilla.

Kun noin vuosi sitten luin heidän julkaisemaa lehteä ensi kerran, tunsin jollain tavalla yhteenkuuluvuuden tunnetta heidän ajatustensa kanssa. Lehdessä oli loistavia artikkeleleita maailmalta. Yks parhaista kertoi The Power of Habit kirjan kirjoittajasta Charles Duhiggista. Hän opastaa kirjassaan pureutumaan ja tulemaan ensin tietoisiksi arjessa esiintyvistä tavoista. Vasta sitten niitä on mahdollista muuttaa - tapa kerrallaan.

Tänä vuonna päätin osallistua heidän seminaariinsa, jonka he toteuttivat yhteistyössä Ilmarisen kanssa Korjaamolla 24.9.2014. Seminaarin sisältö oli monipuolinen ja puhujia oli laidasta laitaan. Jo agendasta näkyi se, kuinka perinteisiä, jyrkkiä rajoja halutaan tietoisesti rikkoa. Perinteisten työ- ja perhe-elämän yhdistämisen lisäksi, ohjelmistossa oli mm. mindfulnessia ja Jorma Uotisen kulttuuriaspekti. Pidän ajatuksesta, että eri alueilta tuodaan näkemyksiä ja kokemuksia myös bisneselämään. Paljon olisi opittavaa esimerkiksi taiteesta ja urheilusta.

Mielenkiintoisimmat puhujat olivat ehdottomasti itse Saku Tuominen, Heikki Pöri (CEO of Lean Culture Oy), Blanca Juti (Marketing manager of Rovio) ja Aleksi Litovaara (Mindfulness). Erityisesti Meksikossa syntynyt Blanca ihastutti rohkeudellaan ja toi ehdottomasti erilaista näkökulmaa siihen, mitä me suomalaiset voisimme oppia suorituskeskeisten tapojen muuttamisesta. Mindfullness osio oli taas harjotteineen jollain tavalla herättävä siihen ja tähän hetkeen. Näitä taitoja tarvittaisiin varmasti työssä kun työssä.

Eräs ihan konkreettinen harjoitus liittyen Aleksin osuuteen, jota olen säännöllisesti toistanut ja harjoitellut, on stressaavan tilanteen hengitysharjoitus. Se menee seuraavalla tavalla: hengitä yhteensä kuusi kertaa kolmeen laskien sisään ja kuuteen laskien ulos. Erittäin hyvä harjoite, joka rentouttaa ja saa ajatukset pois ainaisesta sekamelskasta oravanpyörästä.

Se miten yhdistäisin nämä opit ja ajatukset yrittäjyyden polkuuni, sen ajatuksen työstämiseen on selkeä. On osattava ensin johtaa itseään, ymmärrettävä asioiden, toimintatapojen ja tekojen taakse, jotta voi tarjota toisille jotain, millä luodaan lisäarvoa nyt ja tulevaisuudessa.

Tässä hieman aiheita työelämän tämän päivän haasteista:
Klikkaa tästä!

Ilman toista ei ole toisen menestystä

21.5. pidettiin Taivas+Helvetti kirjasarjan toisen osan pressitilaisuus. Sain kutsun tilaisuuteen ja jo ensimmäisestä osasta lumoutuneena, olin ehdottomasti mukana.

Tapahtuma osoitti taas jälleen kerran sen, että yrittäjyys voi olla lähes minkälaista ja muotoista tahansa. Sillä on aina jokin tarina. Jokaisella tarinalla on omat juurensa ja yrittäjä itse voi olla lähes mistä lähtökohdista vain. Kun näitä uuden kirjan päähenkilöitä ja heidän upeita tarinoitaan esiteltiin, päällimmäisenä mieleen jäi tunne. Tälle yrittäjäjoukolle on vaikea keksiä mitään muuta yhteistä nimittäjää, sillä heillä  jokaisella on oma, ainutlaatuinen polku siihen pisteeseen, jossa ovat. Ikähaarukkaa voisi melkein luonnehtia vauvasta vaariin. Koulutustaustaltaan ihmiset ovat aivan totaalisen erilaisia. Sukujuuriltaan kaikki eivät olleet suomalaisia. Oli perheellisiä ja perheettömiä. Miehiä ja naisia. Ja taloudellisesti joku pyöritti kymmenien miljoonien liikevaihtoja, toinen taas ansaitsi elantonsa muutaman euron katteilla. Joka tapauksessa näitä ihmisiä yhdisti jokin todella voimakas tunne siitä omasta jutusta, halu ja uskallus siirtyä mukavuusalueen ulkopuolelle ja positiivinen asenne-  myös niihin sudenkuoppiin. 

Kukaan heistä ei varmastikaan lähtenyt tavoittelemaan helppoa rahaa tai helppoa elämää, vaan toteuttamaan jotakin omaa, mistä ovat ehkä aina haaveilleet. Yrittäjyys vaatii juuri tämänkaltaista tahtoa ja uskoa. Jos ei itse usko, ei usko kukaan muukaan. Lisäksi tahtotila on se, mikä auttaa niinä vaikeinakin päivinä eteenpäin. Yrittäjyys on vähän kuin oma lapsi. Toisen lastakin on helppo hoitaa hyvin ja tyydyttää hänen tarpeensa, mutta oman lapsen hoidossa ja kasvattamisessa tunne, eli rakkaus tässä tapauksessa, on kaiken pohjana.

Yrittäjän päivänä 5.9. julkaistaan kirjasarjan toinen osa ja kovin innolla odotan syysiltoja viltin alla, tuo varmasti inspiroiva teos sylissäni.

Huominen on huomenna

Minulle henkilökohtaisesti tuleva aika on ollut aina merkityksellisempää kuin mennyt aika. Se ei tarkoita sitä, etteikö menneellä ajalla olisi oma tärkeä tarkoituksensa, mutta uskon kovasti eteenpäin menemiseen kaikilla elämän osa-alueilla. Mennyt aika on täynnä niitä rakennuspalikoita, mitkä ovat muovanneet minut sellaiseksi, mikä olen juuri nyt. Eteenpäin on kuitenkin mentävä ja hyödyntämällä mahdollisimman hyvin matkan varrella tapahtuneita ja kohtamiaan asioita, oppii sitä tuntemaan itsensä ja paikkansa tässä maailmassa entistä paremmin.

Omalla matkallani yrittäjyys on ollut monella tapaa mielessä. Sen kasvot ovat myös näyttäytyneet eri tavoin. Minulla mieleen tulee lapsuus, jolloin isä oli yksityisyrittäjänä myöhään töissä. Toisaalta hän on aina ollut työstään kovin innoissaan ja toiminut meille hyvänä esimerkkinä. Niinä hetkinä, kun hän oli kotona, hän kyllä huomioi meitä täysin. Uskon, että ihminen voi hyvin ja voi olla hyvä myös muille, jos saa toteuttaa itseään ja unelmiaan.

Toisaalta muistan 90-luvun alun rankat ajat, jolloin katto meinasi lähteä pään päältä. 1990-luvun lopun nousukausi toi taas paremmat ajat tullessaan ja muistan, kuin isä otti minut eräs sunnuntai mukaansa, vei kauniiseen omakotitaloon ja sanoi, että: "tämä me otetaan!".

Omassa elämässä yrittäjyys on ollut nuoresta pitäen sisäisesti läsnä. Pienen tytön irtokarkkipuoti ja nuoren neidin ovikranssitehdas, ovat olleet tärkeitä siinä hetkessä ja oivaltavia muistoja nykypäivänä. Toisaalta ihan aikuisenakin työni on ollut aina yrittäjämäistä ja olen ollut vastuussa niin asiakkaiden hankinnasta, valmennuksen toteutuksesta kun asiakassuhteinen vaalimisestakin.

Tällä kaikella on vielä oma aikansa ja paikkansa. Se milloin se on, se jääköön nähtäväksi. Olen avoin muuttamaan suunnitelmia, luomaan jotain uutta ja lähtemään seikkailuun, kun sille tuntuu. Tähän kohtaan ja näiden pohdintojen päätteeksi on hyvä ottaa hömppäkirja käteen ja ottaa pienet kauneusunet. Huomenna on taas uusi päivä - mitähän kivaa se tuo tullessaan? :)